Työskentelin akateemisen lukuvuoden 2024–2025 Clare Hallissa Cambridgessä Osk. Huttusen säätiön rahoituksella. Odotukseni olivat korkealla, ja siltikin vuosi onnistui yllättämään monin tavoin.
Clare Hall on profiloitunut collegeksi, jossa vierailevat tutkijat sekä paikalliset opettajat ja opiskelijat kohtaavat toisensa. Tämä näkyi kaikessa collegen toiminnassa presidentti Alan Shortin puheista yhteisiin lounashetkiin ruokasalissa. Yhdenvertaisuus ja inklusiivisuus näyttivät toteutuvan arjen käytänteissä. Collegen ruokasalista esimerkiksi puuttui vain opettajille varattu ”high table”, ja lounaat ja illalliset mahdollistivat monenlaisia yllättäviäkin kohtaamisia ja keskusteluja eri kielillä. Mieleeni jäi erityisesti yksi perjantailounas fish and chipsejä Royal Astronomer Martin Reesin mukavassa seurassa.
Tutkimukseni Clare Hallissa keskittyi antiikin filosofiaan, erityisesti Aristoteleen ja hänen seuraajiensa induktiivista päättelyä koskeviin käsityksiin. Toimitin yhdessä Henrik Lagerlundin kanssa kahta kirjaa kirjaa Aristotelian Induction ja The Reception of Aristotelian Induction Cambridge University Pressille. Yhteishenkilöni Clare Hallissa oli Laura Castelli, joka kirjoitti myös kirjaan. College-vierailu mahdollisti monipuolisen ja tiiviin yhteistyön. Tapasimme toistuvasti collegen common roomissa, ja pidin seminaarihuoneessa esitelmän induktiosta Aristoteleen etiikassa. Keskustelu ja palaute oli oivallista, ja sain uutta näkökulmaa aristoteelisen induktion taustasta Platonin dialogeissa muun muassa Naly Thalerilta, joka oli tullut Cambridgeen Jerusalemista. Autoin häntä puolestaan tulkitsemaan Aristoteleen tekstikohtaa heikkoluonteisuudesta, eli kansainvälinen yhteistyö collegessa oli helppoa ja merkityksellistä.
Oman alani tutkimusseminaarit pidettiin pääosin Sidgwick Avenuen varrella sijaitsevalla Faculty of Classics -laitoksella, joka on Euroopan ja koko maailman vahvimpia yksiköitä antiikintutkimuksessa. Heilläkin on kuitenkin huoli alan tulevaisuudesta, sillä opiskelijat eivät hakeudu enää entiseen malliin opiskelemaan kreikkaa ja latinaa. Laitos tekee uutena avauksena kouluvierailuja rekrytoidakseen opiskelijoita, mikä kuvastaa kilpailutilannetta. Suomen antiikintutkimuksen ja opetuksen tilannetta olen käsitellyt yhdessä Marke Ahosen ja Ville Vuolannon kanssa hiljattain toimittamassamme teoksessa Antiikki ja me (2024).
Laitoksella pidettiin maanantaisin Platonin Protagoras-dialogia käsittelevä lukuseminaari, johon osallistui tutkijoita jatko-opiskelijoista emerituksiin. Sain itsekin pitää alustuksen, mikä tuntui huikealta, kun pöydän toisella puolella istuivat nykyisten professorien lisäksi alan merkittävät emeritukset David Sedley ja Nick Denyer. Ajoittain seminaarin osallistui myös lähiseudulla asuva Harold Tarrant, joka oli Pythagorasta ja Platonia koskevilla tutkimuksillaan kansainvälisen maineen hankkineen suomalaisen Holger Thesleffin pitkäaikainen yhteistyökumppani. Kutsuin Denyerin ja Tarrantin lounaalle collegeen, sillä stipendi mahdollisti tällaisenkin yhteyksien luomisen ja verkostoitumisen.
Välillä tuntui jopa hiukan haastavalta keskittyä omaan tutkimukseen, kun Clare Hallissa ja Faculty of Classicsissa oli niin paljon kiinnostavaa ohjelmaa. Esitelmien jälkeinen keskustelu oli korkeatasoista ja kritiikki voittopuolisesti rakentavaa. Yksi kohokohta oli Faculty of Classicsin Mayweek, johon asiantuntijat eri puolilta Eurooppaa ja Amerikkaa saapuivat lukemaan Aristoteleen oppilaan Theofrastoksen luonnosmaiseksi jäänyttä teosta metafysiikasta. Mieleen on jäänyt myös Lee McIntyren collegessa pitämä esitelmä, jossa hän esitti tieteen ja epätieteen välisen eron perustuvan keskeisesti tutkimusta ohjaaviin arvoihin ja asenteisiin, eikä niinkään metodiikkaan tai aineistoihin. Pitkän uran tilastotieteessä tehnyt David Spiegelhalter kysyi aiheellisesti, eikö keskeisenä erottavana tekijänä ole kuitenkin myös evidenssin laatu. Voimme kai erottaa toisistaan hyvän ja huonon evidenssin?
Vaikka Clare Hall ja Cambridge tarjosivat tekemistä aamusta iltaan, hyödynsin vierailuani myös vahvistaakseni tutkimussuhteitani muualla saarivaltiossa. Kävin kokouksissa Lontoossa ja Oxfordissa, jossa pidin myös esitelmän. Junalla matkat taittuivat jouhevasti. Tajusin tosin liian myöhään, että Railcardilla olisin säästänyt miltei kolmanneksen lipun hinnasta.
Collegen vierailevista tutkijoista muodostui talven aikana varsin tiivis yhteisö, joka teki iltaisin ja viikonloppuisin retkiä Grantchesterin niitylle ja konsertteihin. Erityisen suosittuja olivat yllättäen eri collegejen iltahartaudet (evensong), jotka heijastavat hengellisen perinteen merkitystä akateemisessa elämässä. Muutenkin akateeminen elämä tulkittiin laveasti ja avaramielisesti. College suhtautuu myönteisesti lapsiperheisiin, ja moni vierailevista tutkijoista asui collegen tilavissa perheasunnoissa puolison ja lasten kanssa.
Ehdin kaiken ohella myös kokeilla soutua Cam-joella collegen harrastelijajoukkueessa ja lenkkeillä collegeen rajoittuvilla pelloilla ja laidunmailla. Englantilaiset hämmästelivät tavallista suomalaista soututaitoa, joka olikin sikäläisesti katsoen – tuhansien harjoittelujärvien puuttuessa – poikkeuksellinen. Yhdellä iltalenkillä pimeä yllätti, mutta sieltäkin peltojen hämärästä löytyi lopulta tie takaisin collegeen. Vuodesta jäi paljon antoisia muistoja ja siellä syntyi uusia akateemisia verkostoja. Vieraileville tutkijoille myönnetty elinikäinen collegejäsenyys mahdollistaa myös tulevaisuudessa vierailut collegeen, mikä on hieno oivallus niin collegen kuin vierailijankin kannalta.