Pääsin Osk. Huttusen väitöskirja-apurahalla Oxfordin Wolfson Collegeen 1973. Seuraavana vuonna siellä aloitti niin ikään huttuslaisena oikeustieteilijä Erkki Kourula sekä hänen puolisonsa Pirkko Kourula. Pääsimme sukeltamaan menneisyyteen, kun College vietti uusien rakennustensa 50-vuotisjuhlaa 7. syyskuuta 2024.
Oikealta Pirkko ja Erkki Kourula, Martti Häikiö, Tytti Varmavuo-Häikiö
Wolfson College perustettiin 1965. Rahat ja nimensä se sai kauppias Sir Isaac Wolfsonilta, jonka varallisuuden perustana on postimyyntifirma Great Universal Stores (G.U.S. or Gussies). Uudet komeat Powell & Moyan suunnittelemat rakennukset valmistuivat Pohjois-Oxfordiin Cherwell-joen äärelle 1974. Wolfson on Graduate College, eli kaikki opiskelijat tekevät jatkotutkintoja. Ensimmäiset opiskelijat vuosilta 1965-74 oli kutsuttu hyvin järjestettyyn alumnipäivään.
College on suomalaisille täysin outo tapa organisoida akateemista elämää. College ei anna opetusta eikä myönnä tutkintoja, mutta koko yliopisto rakentuu itsenäisten Collegien verkostolle. Oxfordissa Itsenäisiä Collegeja on 43, puoli-itsenäisiä 36 sekä vielä muuttama muu instituutio. Opiskelijat ja opettajat eivät koe lojaalisuutta yliopistoon, vaan Collegeen, akateemiseen kotiinsa.
Minulle merkittävin anti noilta vuosilta oli Collegen tuolloinen presidentti Sir Isaiah Berlin, joka oli jo tuolloin maailmankuulu aatehistorioitsija. Hän oli kuin Pohjantähti jäsentämässä kirkkaana loistavaa akateemista taivasta. Hänen läsnäolonsa aura tuntui kaikkialla antaen sinänsä kylmille seinille briljantin hohteen. Mutta hän oli myös fyysisesti paljon läsnä auttaen muun muassa minua löytämään fiksumman tutorin.
Olen kerännyt Berlinin tuotantoa ja kirjoittanut hänestä artikkelin Historialliseen Aikakauskirjaan (1/1977).
Alumni-päivän kohokohta oli Collegen aiemman presidentin Hermione Leen esitelmä Thoughts on Biography. Lee on viimeksi julkaissut tuhdin teoksen näytelmäkirjailija Tom Stoppardista (alun perin Tomáš Sträussler).
Hermione Lee ja Martti Häikiö
Hyvin järjestetyn alumni-päivän idea on tietenkin kylvää siemen mahdollisille lahjoituksille. Paikalla oli satakunta entistä opiskelijaa, jotka ovat nyt elämänsä siinä vaiheessa, että kertyneen varallisuuden loppusijoituksen pohtiminen alkaa olla ajankohtaista. College panee parastaan esitellen saavutuksiaan. Viimeisin ylpeyden aihe hiilineutraaliuden saavuttaminen.
Muistot tuolta ajalta ovat kaksijakoiset. Vaikka asuin Englannissa kolme vuotta ja kirjoitin väitöskirjani Englannin imperiumista (Maaliskuusta maaliskuuhun, 1976), minä en halunnut samastua englantilaisuuteen, vaan rakentaa omaa identiteettiä ja tutkijan tietä suomalaisuuden pohjalle. Toisaalta mahdollisuus hengittää maailmanluokan yliopiston arvomaailmaa antoi tulokulman tieteen universaalisuuteen. Eri tieteenalojen ja aikakausien ja eri puolilta maailmaa tulevien opiskelijoiden kohtaaminen on kulttuurimme ydinaluetta.